Huoh. Haluaisin nukkua. Arvatkaas olenko ottanut niitä ketipinoreita? Ei ehei en tietenkään. Tajuan asian aina liian myöhään ja koko ajan on muka liikaa tekemistä, että voisi muistaa itsensä. Joka helvetin yö menee alle viiden tunnin unilla, eikä päivistä tule yhtään mitään. Erosta on nyt kuukausi ja lujaa on mennyt. Tosin nyt loppuu moinen ääliöily, tunnistan itsessäni sen, että jos nyt en rauhoitu, käy ihan todella huonosti. Olin aikeissa lähteä Helsinkiin huomenna juhlimaan, kyyti ja yöpaikka oli katsottu ja suunnitelma loistava, mutta. Sunnuntaina päähäni iski totuus, HUONO IDEA. Mania. Rakas ihana mania, painu helvettiin ja pysy siellä.
Olen kyllä hiukan jopa ylpeä itsestäni, kun tajusin. Koska ero ja työongelmat ja lääkkeiden lopettaminen saatiin kaikki mahdutettua samoihin aikoihin, on ollut tosiaan pieni huoli siitä, että tunnistanko itse oirehtimisen alkamista (kuten aiemmin todettua, olen maailman paras jälkiviisaudessa). Ainakin tähän asti on mennyt hyvin. Onnea Mirjami, siis.
Olen taas(edelleen) kipeä. Unettomuus, flunssa ja liikunnan puute ruokkivat kaikki toisiaan ja tästä on tullut ihan älytön kierre. Olin jo suunnitellut, että menen tällä viikolla salille, vaikka olisikin vähän flunssaa, mutta tänään herätessä "vähän flunssaa" oli vaihtunut alkavaksi kuolemantaudiksi. Kuumettahan ei tietenkään ole, ei minulla ikinä. Normaali ruumiinlämpö reilusti alle 36 (36.5 lämpöä, 37 kunnon kuume ja 39 sairaalakunnossa), aamulla herätessä oli 35.5 ja töihin lähtiessä reilua tuntia myöhemmin 34.6, pitäisiköhän tästä huolestua?
Alkaa oikeasti olla silkkaa valitusta ja ininää tämä nyt. On mulle tapahtunut kivojakin asioita. Niinkö jo aiemmin sanoin, olen hirveän onnellinen ystävistäni, hyviä ihmisiä. Rakastan ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti