torstai 29. heinäkuuta 2010

sairaslomalainen kissa pistoksissa

Riikan reissu - ihana ihana ihana.

Meidän hotelli oli ihan loistopaikalla. Jossain kehuskeltiin, että takaovelta alkaa vanha kaupunki ja etuovelta uusi. Ei muuten huijanneet.
Liian lyhyt aika oli kyllä käytettävissä, kahdessa kokonaisessa päivässä ei oikein kyllä näe mitään. Vanha kaupunki koluttiin läpi melko tehokkaasti, mutta uudella puolella käyminen rajoittui siihen, että käytiin ostamassa mulle Alexander McQueen -jakku.
Ja mikä jakku! Jumalaisen kaunis, hieman vintage-henkinen, pyöreästi laskeutuva hartialinja ja kaikki. Ikuisuusostos.
(Ja melko last chance, ei taida kyseisen herran luomuksia kauaa enää olla kaupan. :'( ) (Ja pyhä luoja, se jakku on kokoa 38)

On kyllä sellainen kaupunki, jonne aion ehdottomasti palata, reippaasti pidemmän ajan kanssa.

Ihanan reissun kruunasikin sitten sairastuminen. Perjantaina aamiaisella jo oli huono olo, minut kirjattiin sisään Malmin sairaalaan 18.06, maanantaina päästivät pois, mutta sairasloma kestää sunnuntaihin.
Vieläkään ei tiedetä mikä oli, keuhkokuume, joku virus, verenmyrkytys vai mikä. Tulhdusarvot löi sataa ja kuume pyöri neljänkynpin kieppeillä.
Mun huoneessa oli höpömummoja. Aika ihania, hivenen viihdyttäviä, mutta voi luoja. Lauantain iltavuoron hoitajakin ihmetteli, että miten mä siellä olen, mummojen keskellä :D

Nyt sitten makoilen kotona ja mietin, mitä elämälläni tekisin. En liene ihan varma.
Olen kyllä kovin onnellinen nyt, mutta yölliset itkukohtaukset kielii jostain muusta.

Tämä saa minut tänään hyvälle tuulelle.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

kevyt raskas rakas kesä

Nyt ihan täysiä viittaan aiempaan opas-osioon ja kenkien hankaamiseen.
Kalvojänne jalkapohjassa tulehtunut -> viikon sairasloma.
Kuulemma tulehtunut hankauma melko varmasti aiheuttanut moisen. Helvetin hyvä.

Ei siinä, muutenhan olen terve ja hyvinvoiva, voisi hyvinkin viikon vetää lonkkaa. Mutta.
Huomenna lähdetään äitin kanssa Riikaan, huvittaa niin helvetisti, etten voi kipitellä siellä paljoa. Mitä kaupunkilomalla tehdään? Istutaan konditorioissa, mitä ilmeisemmin.

No, jotain hyvääkin on elämässä. MIES. Parisuhde. Rakastunut nainen. (Ja ilmeisen rakastunut mieskin, tshih.)
Löin jarrut pohjaan aiemmin hetkeksi, mutta tajusin sitten, että pyh ja pah, jos tuntuu hyvältä, ei se voi olla väärin. Ei vaan voi. Ja nyt tuntuu hyvältä.
(Paitsi jalkapohjassa)

Äiti on rakas. Nyt on vähän raskasta. Kirjoitin sille runon.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

helle sulattaa aivotoiminnan

Mikä kuumuus.
Tämähän ei sinänsä ole yllätys, enkä mitenkään ole yksin tämän kanssa. Tiedän.
Meillä oli eilen kassan takana 33,5 astetta. Tänään luultavasti enemmän. Kahdeksan tuntia ilman tauottajaa. Jes. Kiitos. Mahtavaa.
Jos olen vielä huomenna hengissä, ihmettelen suuresti.

Pyöräytinhän tuossa juuri erinomaisen kesäisen sosekeiton. Sitten kun vielä menisi ruoka alas.
Periaatteessa tiedän, että pitäisi syödä, mutta tämä kuumuus. Ja nämä reidet ja käsivarret. Hullu lienen, mutta kohta hyppään pyörän selkään. En tosin aja kentälle asti, nestehukka olisi melko välitön. Tosin, 7,3 kilometriä vain. Tikkurilaan on kuitenkin puolet tuosta jo. Jos siis sittenkin. Kypärä tosin ei mene päähän näiden takkujen kanssa.
Nyt tuli kriisi :-----------D

Kriiseistä mieleeni tulikin. Kovasti näyttää siltä, että villi sinkkuvuosi kesti reilun kolme kuukautta. Minut saadaan nauramaan ja tuntemaan itseni ihanaksi ja kauniiksi ja hyväksi ihmiseksi. Fiilis = erinomainen. Ei siis kriisi. Vähän kriiseilin. Imperfekti.

Ensi viikolla Riika. Ja äiti. Rakas äiti.

Kesämusiikkia.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

ei korkeakouluopintoja tänä syksynä

eikun nyt en itke. en yhtään.

ensi keväänä haen mm. lapin yliopistoon.

Vatsanpohjakutinaa.

No niin.

Oli Tuska. Ihana Tuska. Hillittömän hyvät bileet.
Sain takaisin ystävän vuosien takaa, miten ehdottoman paras läppä ikinä se. My heart belongs to daddy :----------------D Mutta siis ihan oikeasti tosissaan, aivan mahdottoman parasta.
Ja hyviä musiikkiasioita siellä myös. Devin vei mun sydämeni, tuli melkoisena yllätyksenä, sillä aiemmin en muka ole erityisemmin ko herran tekemisistä innostunut. (Päivä päivältä ajattelen tätä vähemmän, ehkä mä jossain vaiheessa pääsen yli eksästä, mutta: Sillä taisi olla jotain tekemistä asian kanssa.)

Ja tietysti käyttäydyin koko viikonlopun, kuin hieno nainen konsanaan. Ihan täysiä. Mutta pyh ei haittaa, jos en olisi tahditon ja vähän säädytön, en olisi minä. Ja minä pidän minuna olemisesta.
Vähän on kyllä pasmat sekaisin tässä. Tiedän ihan tismalleen mitä haluan. (Ja mitä en halua. Yksi ikävänä painona tuntunut asia sai kunnon päätöksen viikonloppuna. Tai siis. Pois ilmasta leijuvat odotukset, olisi pitänyt ehkä aiemmin, mutta olisi voinut luulla radiohiljaisuudesta päättelevän. Minua kuuluu kohdella kuin kukkaa kämmenellä, ei päin vastoin. Saatana.) Mutta en ehkä tiedäkään. Tai tiedän, mutta ympärille on ilmestynyt varteenotettavia vaihtoehtoja, jotka voi olla vaihtoehtoja tai sitten vaan kuvittelen niiden olevan. Ja näinkin on hyvä toki. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Saatana. MIEHET.
Nyt oon vaan kun en oliskaan ja hommat menee aina omalla painollaan suuntaan jos toiseen ja vaikka junnaiskin niin junnaa hyvin ja nyt on kesä ja lauantaina tiedossa loistava tyttöjenilta ja kaikki on ihanasti ja meikäläinen on hoikistunut lisää ja hihii.

Eilinen työpäivä oli kyllä siitä eeppisemmästä päästä. Näin reilun tunnin yhtä lempparikollegoistani ja sit vietinkin loppuillan korppikotkan kanssa. Sillä tosin on melko progressiivinen käsitys työaikojen noudattamisesta, onneksi, sain olla rauhassakin. Ja anskattoo, kuinka kuulen tekemättömistä töistä, kun kohta meen taas. Kun ei ehdi, ei ehdi. Hyvä, että myymään ehti. Ei ole tapana jättää kioskia tuohon kondikseen lähtiessä, mutta helvetti. Ei ole myöskään tapana tehdä ylitöitä ilmaiseksi. Nyt päästäänkin siihen opasosuuteen: jos meinaat tintata kolme päivää täysiä, ota maanantai vapaaksi.

Ja ah. Tieto noista koulujutuista tulee vissiin tänään. Tai "aikaisintaan", mutta siis joo. Kuolen täysiä. Olen ajatellut aika lailla koko ajan, etten pääse, mutta nyt en osaa enää olla pessimisti. Se helpottaisi pettymyksen kanssa, mutta en mä tahdo enkä halua tehdä mitään muuta. Elämä olisi helpompaa, jos en olisi päässyt jatkoon.

Nyt nautin kupin maittavaa(todellakin) pikakahvia ja harkitsen, josko töissä kävisi kääntymässä. Puuh.

Sunnuntaina kohtasin hurjan menneisyyteni, kohdatkaa tekin, siitä tulee hyvä fiilis.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Nuoren Mirjamin opas arjen haasteisiin, osa 347.


Älä ikinä lähde ulos sisäänajamattomissa kengissä.

Tragedia. Mikä valtava tragedia. Minulla on kenkiä, paljon kenkiä. Pitkälle neljättäkymmentä paria. Kauniita ihania korkokenkiä ja sieviä pikkukenkiä. Menen Tuskaan: TENNAREISSA.

Sydämeni vuotaa verta (kilpaa kantapään kanssa).