maanantai 25. lokakuuta 2010

Kaipaus.

Olen viettänyt nyt viikon kotona. Hermolomaa.
Olen tavannut paljon ystäviä, mukavaa se. Kahvikupit loppuivat ja piti ihan vallan tiskata lauantaina, että sai kestittyä taas yhtä rakasta. On ollut aika parasta, että täällä on käynyt ihmisiä, olo on ollut melko yksinäinen, nimittäin.
Olen myös nukkunut nukkunut nukkunut. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Yhden melkein kokonaan unettoman yön vietin, hermostuin seinäkellollekin, pulssi oli melkoinen pattereita irtirepiessä.
Eilen nukuin viiden tunnin päiväunet ja perään kymmenen tunnin yöunet. Nyt en ehkä uskalla mennä päiväunille, rytmi on korjattava jossain välissä, mieluummin aiemmin kuin myöhemmin, ensimmäinen marraskuuta pitää palata töihin.

Lauantai-iltana oli kyllä. Pitkästä aikaa Kallio-kierros, tosin tyylikäs sellainen. Jotenkin taas löi tajuntaan, miten hirmuisen rakkaita voi ihmiset olla.
Rakkaus, se on jännä. Minä rakastun päivittäin ihan täysiä, vuodatan sydänverta ja kuolen vastarakkauden uupuessa. Ja huomenna taas. Olen asettanut sydämeni valitulle järjettömän määrän kriteereitä, ihan sellaisia kohtuullisia kyllä (arvostaa koulutusta, osaa käyttää aivojansa, jaksaa minua jne.), mutta kaikista kaikista suurin juttu: Mieheni pitää istua tuohon lauantainakin koolla olleeseen porukkaan melkeinpä saumattomasti. Eihän se vaikeaa ole, niin loistavia ihmisiä, mutta. Jotenkin on vähän vaikeaa nähdä ketään viimeaikaisista kandidaateista siinä. Ei sillä, onhan tässä viisi kuukautta sinkkuvuottakin jäljellä (har har, en minä osaa olla yksin, mieletön kaipuu turvalliseen syliin).

Jos nyt ensin vaikka tätä päätänsä kunnostaisi. Mutta silti. Ihmisen ikävä toisen luo.

Kaipa se prinssi jostain joskus. Ehkä. Sitä odotellessa.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

herätykseen kuusi tuntia - minä kirjoitan. fail.

Olen kuudetta viikkoa kipeänä tässä nyt. Töissä tosin ollut jo puolitoista kokonaista viikkoa, ansaitsisin palkinnon.

Viime tilissä oli superylläri: ei enää kielilisää. Kiitos kaverit. Soittokierros henkilöstöpalveluihin ja aluemyyntipäällikölle ja henkilöstöpalveluihin ja työkavereille vahvisti, inhimillinen erehdys leikkasi palkkaani. Tulee kuulemma takautuvasti syyskuulta, bileet!

Bileet bileet bileet. Pian on syntymäpäivä, aion viettää sen rentouttavasti ja mukavasti - töissä korppikotkan kanssa. Kiitos Jumala. Tosin bileet, niitä odotan. Täytekakkua ja kavereita ja ystäviä, yksi lupasi tulla Oulusta asti, miten parasta.
Syksy on niin tällaista löllöttämistä, kukaan ei käy missään - en edes minä - eikä mitään tapahdu. Halloweenbileetkin on aina mun synttäreiden kanssa päällekkäin, paitsi tänä vuonna, kun pöljät juhlii jo lokakuussa, kun pyhäinpäivä onkin yllättäen on kuudes marraskuuta. Silloin on minun juhlani. Pitää muistaa tehdä siis kaikki kauppa-asiat ajoissa ennen, muuten harmittaa tuolloin.
(ihan jos joku tätä lukee ja kokee tarvetta onnitella, ensimmäinen marraskuuta on oikea aika)

Koulu stressaa luvattoman paljon, en kai valmistu keväällä. Rästiasioita on ns. sikana, enkä saa kaikkia tällekään vuodelle suunniteltuja tutkinnonosia suoritettua, koska on pakko käydä töissä 24/7, että voi maksaa vuokraa. Ja uusien syyskenkien osaria. On muuten kauniit kengät, maijapoppaset.


Hyvään aikaan kyllä hain ne eilen valtsusta, lämpötila on ollut alle viiden plusasteen tässä nyt pari päivää, ei oikein kai avokkailla enää pärjää. Jos vielä talvisaappaat jostain löytäisi, olisi varsin hienoa ja parasta. Jos joku näkee vaaditunlaiset, niin huutaa hep. Polvipituiset saappaat, vähintään, nyörilliset ja korolliset. Mieluiten nahkaa, kiilakorko + jäinen maa on tappoyhdistelmä, suosimme perinteistä mallia.

Tukkakin on taas vaihteeksi musta. Kesä on ohi, virallisesti.

tiistai 5. lokakuuta 2010

hiljentäkää, sydän hiljentäkää

Ja ihan vaihteen vuoksi sairaslomaa.
Kai pitäisi olla huolissaan itsestään, laskeskelin olleeni nykyisen työsopimukseni aikana enemmän sairaslomalla kuin töissä. Ohopsansaa.

Sairasloman takia myös vierailu kummitätini uuden vauvan luo siirtyi taas. Harmittaa kosolti, mutta asia korjaantuu lauantaina, sillä minua pyydettiin kummiksi. Maailman parasta. Vauvat = parasta. Sitten on kummipoika myös. Ähih.
Vein kummitytölleni tänään hienon pienen Pikku Myy -kamman. Kelpasi, kikatutti.

Jaa niin mikä vauvakuume?

Olen olevinani niin kauhean tiukka vuoden sinkkuelämässäni, mutta. Kun toinen on läsnä jatkuvasti ja nukkuu tuhisten vieressä ja äst. Hakkaan päätä seinään ja järkeä päähän, typerä tietosanakirja vain on pehmeäkantinen. Fail.

mä en usko rakkauteen ja mä en tahdo kuulla, että sinä uskot niin
koska maireus on naurettavaa mä sanon mua ei ei kuka tahansa saa
stop, en rakastua saa, se tietää vain surua
yksin tahdon maailmani valloittaa, en rinnallein ketään kaipaa
I'm young and I love to be young and I'm free and I love to be free


Että niin. Ja niin nuori Mirjami opettelee puhumaan tunteistaan. Tai sitten ei.

Päivän soundtrack.