maanantai 21. lokakuuta 2013

Ei valittamista.

Ollaan tehty universumin kanssa sovinto, semmonen kiva tasapaino. Mää en sekoile ja siitä kiitoksena se antaa mun olla ihan rauhassa. Välillä lappasee kivoja juttuja syliin, mutta silleen sopivasti. Saatoin tossa aiemmin vähän hätiköidysti miettiä liikaa, mutta semmone mää oon. Kiitos universumille ja sit sille tyypille, joka lupas lähteä kahville tai kävelylle, mutta kumpikaan ei toteutunut (ja silti oli kivaa!).

Vähän varmuuden vuoks valitan kuitenki, tai en valita, vaan kiroilen:

- naisvaltaisen työpaikan sosiaalisetkuviot VOI HERRANJUMALA. tää asia vitutti jo perjantaina ja tänään vaan jatkui. miksei aikuiset ihmiset osaa olla? (ja jos mää oon jo sinut sen kanssa, että kaikki on ihan perseestä, niin miks ihmeessä noi muut, joilla ainakin mun näkökulmastani on vähemmän paskamaista, ei voi vaan antaa olla. tai ainakin olla valittamatta mulle, en jaksa omaa pahaa oloani tuolla, siks oon ajattelematta sitä, muiden ongelmat ei oikein nyt ei)

- vähän surettaa taas noi menneisyyteen jääneet ihmiset. ihan vähän tuntuu pahalta seurata entisten ystäviensä elämiä ja vaan ymmärtää, ettei kuulu niihin enää millään lailla. elämä jatkuu, ihmiset muuttuu, muuttaa ja eriytyy, silti piti vähän itkeä.


Mutta joo, kiitos suosiollisuudestasi, maailma. Keep up the good work.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pussy C'Outure, haaveita todeksi

Ihan ensin tähän opas-osio, jota ei olla pitkään aikaan nähtykään: Jos jotain haluaa tehdä kovasti ja siitä haaveilee, se kannattaa toteuttaa.

Kaikenmaailman keekoilun ja arpomisen jälkeen mielessä kypsyi viimein kesällä, josko kuvaajaystävän kanssa lähtisin vähän tuonne luontoon hepeneitteni kanssa ja ryhtyisin itseäni buustailemaan pin-up -mallina. Mutta oho, kun piti ne kuvaukset lokakuun puolivälistä siirtää, silloin kun pitää olla kisaamassa Pin-up Finlandissa.

Nyt lukijani, pyydän sinulta kolmea asiaa:

- mene tänne ja paina tykkää/like/gilla, näin annat minulle äänesi
- sitten paina tästä , rullaa jutun alareunaan, täppää "Pussy C'Outure" ja klikkaile "vastaa"

- äänestettyäsi voit (kannattaa) mennä tykkäämään FB-sivustani .



Noin.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Dear Eki.

Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa? Miksi sanon vääriä asioita? Miksi jätän oikeat asiat sanomatta? Miksi en edes herranjumala kerran voi olla niinkuin normaalit ihmiset? Yksinäisyys puristaa, epätoivoiseksi en tunnustaudu, mutta miksi ihmeessä annan itsestäni sellaisen kuvan? Miksi en osaa vain olla onnellinen siitä, mitä minulle suodaan?


Tiedustelee nimimerkki Saisinko rakkautta?-95