torstai 23. syyskuuta 2010

Rokulipäivät hyötykäyttöön.

Olihan kummallinen päivä.
Menin aamulla viideksi töihin, lähdin puoli kolme kotiin, ja minähän en siis tee ylitöitä eikun mitä. Koulua olisi ollut mutta. Olen paikallistanut mystisen superkeuhkotautini aiheuttajan, se on töissä. Työlle allerginen, niinpä niin. Memmu veikkasi komppasi, sanomalehtimuste on aika todennäköinen. Tai en ainakaan keksi muutakaan, pöly se ei voi olla, sillä meillä oli ihan vasta megasuursiivous ja tämän superhuonepölyallergikkoastmaatikon kotona on aivan luvattoman pölyistä, silti henki kulkee ihan nätisti villamatolla maatessakin.
Koulupäivä jäi tänä iltana väliin, kotiin tullessa tein kuolemaa ja lääkitsin itseäni kaikilla mahdollisilla keinoilla, lopputulemana reporankana liikuntakyvyttömänä sängyssä makaava hyvin hyvin väsynyt tyttö.
Otin useamman tunnin päiväunet sitten ja herättyäni pursusin energiaa. Paistoin melkein puoli kiloa punajuurta hunajan, merisuolan, rosmariinin ja vuohenjuuston kanssa ja söin ne haarukalla suoraan uunivuuasta, ei vissiin jäänyt huomiseksi töihin evästä kappas oho. Sitten rupesin siivoamaan. Ja voi, kyllä siivosinkin. Imuroida vielä pitäisi, mutta olen itsekin hämmentynyt siitä, miten siistiä täällä on nyt. Jopa liinavaatekaapin järjestin viikatessani puhtaita pyyhkeitä hyllyille. Melko selkeä merkki siitä, että nuori Mirjami lienee vaihteeksi tyytyväinen elämäänsä. Kotini siisteys on suoraan verrannoillista omaan olooni.
Viime viikonloppu oli odotetusti täydellinen, rakastan kaikkia -humala on se paras humala. Olisihan sitä tietysti voinut vähän vähemmän juoda (tai esimerkiksi saunoessa nauttia vettä karpalolonkeron sijaan), mutta luoja. Miten hirvittävän ihania ihmisiä oli miitti täynnä, kerran vuodessa näkeminen tuntuu jopa epäreilulta. Tänä vuonna tutustuin paremmin myös muutamaan ennestään naamatuttuun, kivaa oli se. Ja pääsin larppaamaan Katri Helenaa, tribuuttineitsyys meni sen siliän tien, vähän piti laulaa päin helvettiä, mutta ehdottoman hauskaa ja ihanaa. Eihän edellisestä laulusta ollutkaan(karaokea ei lasketa, ei ei ei) vierähtänyt kuin melko tarkkaan kolme vuotta. Voi miten haluaisinkaan ryhtyä taas laulamaan, mieletön kaipuu. Mutta minkäs teet, töitä töitä koulua töitä koulua töitä töitä töitä. Mutta se tutkintotodistus ja kesäloma. Jotain todella mitä odottaa.
Kohta uskon itsekin jaksavani. En ihan vielä.

Jos tiskaisi viimeisetkin astiat ja ryhtyisi odottamaan vierastaan, aamulla olisi kuitenkin vielä herättävä ennen viikonloppua, tiedossa kivoja asioita jälleen.
Dinz dinz!

tiistai 14. syyskuuta 2010

Jos saan haavan taikka kaadun tai jos itkettää.

Asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi:

- aluksi suuresti vituttanut sairasloma, saa nukkua nukkua nukkua
- valtava säkillinen luumuja, äitin ja isin pihalta, omnom
- syksy, tuoksuva ilma ja kevyt sade
- keltaiset Kontio-saappaani
- tuleva viikonloppu, ikävä on ollut niin monia rakkaita ihmisiä
- tuleva viikonloppu, uusia tuttavuuksia
- karkkipurkalta tuoksuva hiushoitoaine
- mustaherukkamehu (isi kävi vaihtamassa tyhjät pullot täysiin, kiitos isi)
- Kantolan kaurakeksit
- punainen tiskiharja
- ehjä johto koneen ja vahvistimen välillä, kuuntelen asiat stereona taas
- Billie Holiday
- uudet korkeakorkoiset nyörisaappaat
- Kotiopettajattaren romaani
- hyvä kahvi
- Kissan minttu -likööri
- äiti
- rakas turvariepunahkatakki
- Helsingin Sanomissa julkaistavat kultahääkuvat ja niiden keräily
- ja timantti- ja kruununtimanttihääkuvat
- silkkiset alusvaatteet
- kiiltävälle paperille painetut lehdet
- se, että ihmiset ovat oikeasti pysyneet naimisissa 65 vuotta
- rakas työ - perjantaina pääsee taas!
- koti jota kutsua kodiksi
- kreisibailaus
- rakkaat ihanat ystävät
- mehujää
- elämä

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Sunnuntai-illan huumaa.

Onhan tämäkin. Tämä elämä. Ihmeellistä, myös vähän täydellistä.

Sairasloma pidetty, melkein tekisi mieli hakea lisää. Meinasi keuhkot loppua kesken töissä tänään. Oli siellä kyllä kivaa käydä, vaikka harvinaisen tyhmiä turisteja oli taas liikenteessä. Tuovatpahan meille rahaa kassaan ja työpaikka on turvattu.

Kävin kampaajalla eilen ja kaikkea, nyt on simpsakka polkka. (Vakikampaajani oli lopettanut sillä aikaa, kun välttelin sitä tehtyäni väkivaltaa kutreilleni vetyperoksidilla. Maksoin sitten 48 euroa hairstoressa ja olin kotiin asti aivan varma, että pieleen meni. Kunnollinen vilkaisu peiliin ilahdutti, hyvä pää on nyt :)

Kävin äsken ajelulla. Käytiin Vuosaaren satamassa ja Jakomäessä, kahdesti. Vähän kipristelee nyt. On tämä niin tällaista. Hivenen kyllä syö, että tuo kuskina toiminut ihminen muuttaa pois täältä ihan kohta. Olisihan ajelulla voinut käydä useamminkin.

Pidän elämästäni ihan tosissaan nykyään. Syksylle on vielä odotettavissa paljon kivoja juttuja, tappotahtityön ja -koulun ohella. Pitäisi pysyä pää kasassa.

Veikkaan, etten saa ihan heti unta, kun kohta menen kokeilemaan. Kolmen maissa pitäisi kai nousta. Taitaa tosin olla taksiaamu, ei näillä keuhkoilla vielä uskalla polkemaan lähteä. Sinänsä harmi, hirveä liikkumishimo olisi tässä. Ja ihme kiherrys. Viimeksi mainittu vaikeuttaa sitä unensaantia.
Odotan aivan täysiä ensi viikonloppua, siitä seuraavaa ja vielä ehkä lokakuun ainoaa vapaata. Kivoja juttuja, ystäviä, hyviä keikkoja ja kaikkea. Ensi viikonloppuna tosin saatan tehdä sadannen raittiuslupauksen, tai en ehkä viikonloppuna, mutta seuraavana maanantaina töissä viimeistään.

Pää näyttää nyt tältä:


Tosin hivenen tummemmin harmahtaa, vähän illalla vielä sävytin. Tykkään tykkään tykkään.

Koska olen superkohtalokas Drama Queen, niin ah.

tiistai 7. syyskuuta 2010

arjen haasteita, osa 2004 - älä vähättele huonoa oloasi

Tulihan sitten sunnuntaina juhlittua tuli kyllä juu.
Eilen kiitin itseäni töissä. (Mutta oli kyllä aivan jumalattoman hauskaa.)

Aamulla heräsin kurkku järkyttävän kipeänä, mittasin kuumeen ja totesin olevani ihan kunnossa, siis polkemaan töihin vain. Eh, huono, todella huono, idea. Ensin rupesi ääni katoamaan kesken lauseiden, sitten olo huononi reilusti, hengitys voisi olla helpompaakin. Hiljaisen hetken tullen ajattelin mitata kuumeen - lasinen mittari kohtasi takahuoneen kivilattian. Oho. (Helvetti.) Tajusinhan kuitenkin varata lääkäriajan itselleni onneksi kuitenkin, loppuviikko sairaslomaa ja astmalääkitys päälle. Oireita viimeksi keväällä 2006, nyt lääkitys on sama, mitä käytetään keuhkoahtaumapotilaiden hoidossa. Hiiohoi. Kuuriluontoisesti tosin vain. Tilattiin tuonne terveysasemalle testituloksia vuodelta 2004, niiden pohjalta jatkuu lokakuussa astmatutkimushommat. Että niinpä niin. Saanpahan nukkua. Olin melko yllättynyt sekä saikusta että lääkityksen vahvuudesta. Odotin saavani sellaisen kivan kiekon, joka oli joskus nuorempana käytössä, tarvittaessa lieviin oireisiin, enkä sairaslomaa kyllä lain. Toisaalta, ääntä ei lähde tällä hetkellä ollenkaan, mitäs mä töissä tekisinkään.

Kävin ostamassa viherkasveja muuten niin täydelliseen kotiini - viimein. Valitsin pitkään ja hartaasti. Kaksi kasvia, molemmat tuttuja edesmenneestä avoliitostani.
Hienostipa valitsin, tajusin vasta kotona. Ehkä vähän hassua.

Tämä ei poistu päästä nyt yhtään mihinkään.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Sunnuntai - lepopäivä - sielu lepää juhliessa.

Voitin jo toisena perättäisenä lauantaina vakijokerillani 2,50 €. Olen voittaja.
Jos ensi viikolla vaikka muutama numero enemmän oikein, olisi cool.

Tehtyäni tarkan päätöksen siitä, että nyt tosiaan opettelen olemaan keskenäni ja unohdan kaikki parisuhdehaaveet, löysin itseni jälleen tutusta kissa-hiiri -leikistä.
Hyvä Mirjami, esimerkillistä toimintaa Mirjami, juuri näin Mirjami.
(Lopeta ajoissa Mirjami)

Muutaman tunnin päästä löydän itseni jälleen radalta, ei välttämättä huono ajatus. Nuoruuden kun voi tuhlata muttei säästää. Kunhan on huomenna puoliltapäivin töissä. Ja elossa ja yhtenä kappaleena. Tiedossa mitä ilmeisemmin rankkaa kreisibailausta, täydellistä.
Kuivuisikohan nuo farkut siihen mennessä. Olisi kiva.

Tukkaa kähertäessä rakastan Lesley Gorea.