Vatsanpohjakutinaa.

No niin.

Oli Tuska. Ihana Tuska. Hillittömän hyvät bileet.
Sain takaisin ystävän vuosien takaa, miten ehdottoman paras läppä ikinä se. My heart belongs to daddy :----------------D Mutta siis ihan oikeasti tosissaan, aivan mahdottoman parasta.
Ja hyviä musiikkiasioita siellä myös. Devin vei mun sydämeni, tuli melkoisena yllätyksenä, sillä aiemmin en muka ole erityisemmin ko herran tekemisistä innostunut. (Päivä päivältä ajattelen tätä vähemmän, ehkä mä jossain vaiheessa pääsen yli eksästä, mutta: Sillä taisi olla jotain tekemistä asian kanssa.)

Ja tietysti käyttäydyin koko viikonlopun, kuin hieno nainen konsanaan. Ihan täysiä. Mutta pyh ei haittaa, jos en olisi tahditon ja vähän säädytön, en olisi minä. Ja minä pidän minuna olemisesta.
Vähän on kyllä pasmat sekaisin tässä. Tiedän ihan tismalleen mitä haluan. (Ja mitä en halua. Yksi ikävänä painona tuntunut asia sai kunnon päätöksen viikonloppuna. Tai siis. Pois ilmasta leijuvat odotukset, olisi pitänyt ehkä aiemmin, mutta olisi voinut luulla radiohiljaisuudesta päättelevän. Minua kuuluu kohdella kuin kukkaa kämmenellä, ei päin vastoin. Saatana.) Mutta en ehkä tiedäkään. Tai tiedän, mutta ympärille on ilmestynyt varteenotettavia vaihtoehtoja, jotka voi olla vaihtoehtoja tai sitten vaan kuvittelen niiden olevan. Ja näinkin on hyvä toki. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Saatana. MIEHET.
Nyt oon vaan kun en oliskaan ja hommat menee aina omalla painollaan suuntaan jos toiseen ja vaikka junnaiskin niin junnaa hyvin ja nyt on kesä ja lauantaina tiedossa loistava tyttöjenilta ja kaikki on ihanasti ja meikäläinen on hoikistunut lisää ja hihii.

Eilinen työpäivä oli kyllä siitä eeppisemmästä päästä. Näin reilun tunnin yhtä lempparikollegoistani ja sit vietinkin loppuillan korppikotkan kanssa. Sillä tosin on melko progressiivinen käsitys työaikojen noudattamisesta, onneksi, sain olla rauhassakin. Ja anskattoo, kuinka kuulen tekemättömistä töistä, kun kohta meen taas. Kun ei ehdi, ei ehdi. Hyvä, että myymään ehti. Ei ole tapana jättää kioskia tuohon kondikseen lähtiessä, mutta helvetti. Ei ole myöskään tapana tehdä ylitöitä ilmaiseksi. Nyt päästäänkin siihen opasosuuteen: jos meinaat tintata kolme päivää täysiä, ota maanantai vapaaksi.

Ja ah. Tieto noista koulujutuista tulee vissiin tänään. Tai "aikaisintaan", mutta siis joo. Kuolen täysiä. Olen ajatellut aika lailla koko ajan, etten pääse, mutta nyt en osaa enää olla pessimisti. Se helpottaisi pettymyksen kanssa, mutta en mä tahdo enkä halua tehdä mitään muuta. Elämä olisi helpompaa, jos en olisi päässyt jatkoon.

Nyt nautin kupin maittavaa(todellakin) pikakahvia ja harkitsen, josko töissä kävisi kääntymässä. Puuh.

Sunnuntaina kohtasin hurjan menneisyyteni, kohdatkaa tekin, siitä tulee hyvä fiilis.