keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Olen: seonnut.

Mikä harmi ja häpeä, vapaapäivästä huolimatta nukuin vain kymmenen tuntia.
Henkilöstöpalveluista soittivat kymmeneltä ja houkuttelivat töihin. Puhumalla siitäkin onneksi päästiin.

Nyt vähän jännää. Olen toki eron jälkeen ruvennut harrastamaan liikuntaa ja lopettanut tupakoinnin, oikealla tiellä olen siis, mutta hitsi. Nyt olisi tarkoitus polkea vanhempien luo(koska äiti-ikävää voi lievittää huolehtimalla sen kukkasista :), sieltä kyläilemään ja sit kotiin. Eihän tuo ole enimmillään yhteen suuntaan kuin 16 kilometriä, mutta en ole varmaan kolmeen tai neljään vuoteen ajanut yli kahdeksaa kilometriä putkeen. Tuohan on jopa ihan suhteellisen lyhyt matka. Ja kehänvarsi on tasaista, mutta silti!
Päivän yhteissaldoksi tullee n. 35 kilometriä, siis mikä mainio tapa viettää aurinkoinen vapaapäivä.

Vähän naurattaa, kun olen vuosi toisensa jälkeen päättänyt päästä rantakuntoon lokakuuksi(ja siinä sivussa lihonut 20 kiloa), nyt näyttää pahasti siltä, että tänä vuonna pääsen tavoitteeseeni. Hyvin on ainakin alkanut, motivaatiovaatteet mahtuu yllättäen päälle ja vanhat turvalliset jää isoiksi. (Ihana rakas turvariepunahkarotsikin roikkuu päällä!)

Hii, hieno yakkay-kypärä päässä kohta ja sit!

2 kommenttia:

  1. Eka 16 kilometriä olikin yllättäen n.20, kun joku oli laittanut superjänniä tietöitä pitkinpoikin. Olisi ainakin osasta päässyt ohi, mutta taluttamalla ja työmiehille lirkuttelemalla.
    Ei siinä muuten, mutta aivan järkyttävä vastatuuli tuolla. Siis ihan hirveä. Jyrkässä alamäessä etenin kävelyvauhtia, vaikka poljin täysiä. HUH.

    VastaaPoista
  2. ja siis mitämitä. olen vanhempieni luona tosiaan nyt, nämä ihmiset omistavat vaa'an. vaaka kertoo minun laihtuneen kymmenen kiloa.

    rantakuntoon mitä, heinäkuuksi?

    VastaaPoista