Ei saatana.
Tämä on just niin tätä, olen niin täydellisen oma itseni ettei mitään.
Sanon vaan, että kyllä, olen todellakin edelleen tyytyväinen siihen, että lähdin umpipaskasta suhteesta kävelemään, mutta.
Ei tämä villi sinkkuelämä taida olla mun juttuni. Kaveri sanoi taannoin hassusti "Sä olet niinku seurustelevaa tyyppiä."
Mä olen uskomattoman huono tässä nyt. Sydän räjähtää kappaleiksi tästä pakahtumisesta, mutta pelkään rukkasia ns. sikana ja olen aika varma, että sellaiset saisinkin ja välimatka ja typerä teini-ihastus ja mitä. En mä siis tältä istumalta mihinkään vakavaan parisuhteeseen olisi valmis, ei, mutta olis kiva, jos voisi lähettää toiselle ällösöpöjä tekstiviestejä pitkin päivää ja voisi toivottaa hyvää yötä ja huomenta ja sanoa ääneen, että vitsi, oletpas ihana. Ja ehkä joskus herätä sen vierestä. Ja hiljaa hyvä tulee. Tai sit ei.
Mun ihan oikeasti täytyy nyt olla vaan ihan hiljaa ja ottaa minkä saan, jos saan. Argh. En kyllä taida saada. (Itsetunto, niin mikä?)
Olen niin 13 ja niin drama queen ja kaikkea. Ainakin sen 13 ja drama queen.
En itsekään kestä.
Ihastumisen tunne on kyllä ehdottomasti paras tunne ikinä, mutta tietyssä pisteessä ahdistaa. Esim nyt. Önnönnöö. Sanon.
Ja siis, täydellistä. Täydellistä typeryyttä. Jes.
Onneksi voin aina kuunnella hyvää musiikkia ja hengittää syvään. Kuunnelkaa tekin, vaikka elämäni soundtrackia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti