perjantai 18. kesäkuuta 2010

Note to self: Rakasta isääsi ja äitiäsi.

Se hetki, kun tajuaa kaiken menevän lujaa päin seinää, eikä voi asialle mitään. Se on aika syvältä. Sitten on isi. Isi hoitaa. Daddy's little girl vain tärisee ja vollottaa, kun isi hoitaa.
Kiitos isi.
Tässä aikuinen ihminen ihan itse terve päivää.

Oli hullua herätä aamulla, torkutin melkein tunnin ja jatkuvasti mukamas havahduin siihen, että suihku on vapaa. Tai siis. Että täällä olisi joku muu, joka vapauttaisi kylppärin mun käyttööni jälkeensä. Olen asunut puoli vuotta, melkein kuusi kuukautta, 169 päivää, yksin tässä ja nyt kuvittelen jonkun jakavan mun aamuni.
Oli vähän hassu olo, kun kunnolla heräsin.
Hullua, ihmisen ikävä toisen luo ja mikä ihastus. Ei tässä näin pitänyt käydä.
Enkä missään nimessä ole katkera sinkku, joka tarttuisi jokaiseen oljenkorteen, ei, ehei. Mihin mulla olisi kiire, valmiissa maailmassa. Nuori ihminen.
Vähän vaan tuntuu hassulta olla yksin. (Kun olenkin ollut niin järjettömän pitkään, sunnuntaina 11 viikkoa :---------------------)

Voi miten mä rakastankaan olla yksin. Hetkittäin tajuan, miten uskomattoman onnellinen olen ollut pääsiäisen jälkeen. Ja onnekas. Rakkaita ihmisiä ympärillä. Ja maailman parhaat äiti ja iskä. Siis ihan kaikista parhaat. Kun voitan lotossa paljon rahaa, ostan niille jonkun miljoona ruusua. Ainakin.

Miten kivaa, pitelen alle kahden tunnin päästä hyppysissäni Tuska-lippua. Meinasi jäädä kesän parhaat kinkerit pahasti väliin, kun venkoilin keskenäni ja ahdistuin turhaan. Olihan se right mun ja J:n juhla, siellä tavattiin, siellä juhlittiin täyttyviä vuosia, MUTTA. Kävinhän mä siellä ennenkin. Ja aina oli kivaa. Myöhemmin ei aina. Siis mulla on luultavasti tänä vuonna todella kivaa. Seurue ehkä puuttuu vaan. Tai ei puutu, mutta. Aina kaikkialla on mutta. Voisin olla Jutta Urpilainen. Onneksi on puhelin ja paljon kavereita siellä. Olen saanut luvan liittyä seurueeseen, jossa en ehkä välttämäti viihdy ihan koko viikonloppua. Mainio porukka, ei siinä. Mutta se sekoilun ja dokaamisen määrä :-----------DDDD Edes tämä uusi elämäni ei auta sen ymmärtämisessä. Toki sitä on hauska seurata vierestä, mutta KOLME PÄIVÄÄ.
No, vannomatta paras. Mutta jos näette mun lotraavan sianveren kanssa, hakekaa pois ja juottakaa paljon kahvia.

Nyt pyykit narulle, lisää kahvia, hesari ja papiljotit. Ja Marilyniä, ihanaa Marilyniä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti