MUUTTOKUUME

Käytiin Pohjalaisen kanssa perjantaina katsomassa paria asuntoa, olen jo toinen jalka Tampereella.
Molemmat olivat kivoja kyllä, mutta toiseen rakastuin niin syvästi, etten kestä. Tiedän jo mihin tulee mitäkin, mitkä verhot makuuhuoneeseen ja ruokailutilan lampun ja kaikki. Kyllä, luitte oikein: RUOKAILUTILAN. 69 neliöinen kaksio, iso valoisa olohuone, iso valoisa ruokailutila ja iso täydellinen keittiö. Makuuhuone siinä nyt oli "normaalikokoinen", mutta nukkumista vartenhan se on :)
Saatan ehkä olla liiankin innoissani, Pohjalainen ei nimittäin ole vielä sanonut juuta eikä jaata tuosta asunnosta. Eikä me välttämättä edes saada sitä. Tai sitten homma kaatuu takuuvuokraan. Mitä tahansa voi.

Minulla ei ole työpaikkaa sieltä tosin vielä. Otin lopputilin kentältä, tämän kuun viimeinen päivä on myöskin viimeinen työvuoro. Tuntuu muuten aika hyvältä. Vähän pelottaa kyllä. Olen käynyt yhdessä työhaastattelussa, mutta olisi pitänyt pystyä aloittamaan liian aikaisin. ( Olenhan muuten havainnut: asunnon saanti on helpompaa, jos on työpaikka, työpaikka on helpompi saada, jos asuu paikkakunnalla. Pieni kierre. Meitä on onneksi kaksi, toisella on jo tiedossa työ, helpottaa huomattavasti. ) Aika monta hakemusta on kyllä vetämässä, kun vaan joku tajuaisi kutsua minut haastatteluun! AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA.

Kävin eilen auttamassa sissoa muutossa, lupaan pyhästi, että tiskit on tiskattu ja tavarat pakattu muuttopäivän koittaessa. (Mutta toisaalta, niiden muutto tuli ihan tosi lyhyellä varoajalla.)

Edittiä pari tuntia myöhemmin:
Olen toki hakemassa Tampereen yliopistoon kuvajournalismin linjalle. Muistinhan äsken täyttää myös hakulomakkeen, viimeinen päivä olisi ollut tiistaina.