Jollain tapaa rakastan unettomia öitä.
Tai eihän nyt ole yö, mutta siihen nähden, että olen maannut kaksi tuntia valveilla ja herätyskello soi hetkellä, jolloin valopilkkuun on vielä kosolti aikaa, tämä lasketaan yöksi.
Valo ulkona on muuttunut oranssiksi, pian se on purppurainen.
Keittiön seinäkello raksuttaa kovaa. Satunnaiset yövieraani ovat ihmetelleet, kuinka kestän kuunnella sitä. Hiljaisuutta minä en kestä.
Vaikka purppuranoranssi taivas onkin henkeäsalpaavan kaunis, kaipaisin nyt unta.
ja kesää.
Tämäpä on muuten harvinaisen totta.
VastaaPoistaSe olotila on yllättävänkin mukava toisinaan, eikä arkenakaan aikainen herätys anna sitä häiritä.
Tulee pyöriteltyä päässään asioita, mitkä eivät muuten välttämättä tulisi mieleenkään.
Olen lukenut juttujasi täällä ja bodymodifications.netissä.
Mukavaa luettavaa.
Alkaa tekemään mieli vihdoin ja viimein laittaa jonkinlainen blogi pystyyn itsekin ja selvittää riittääkö sisältö omassa elämässä moiseen :)