Shame on you if you fool me once, shame on me if you fool me twice.

Pitkän tauon jälkeen päästään oppaan kimppuun taas:
Älä luota, kehenkään.
(Tai ainakaan ihmiseen, joka sanoo rakastavansa, esittelee vanhemmilleen, ystävilleen ja maailmaansa, suunnittelee kalareissuja isäsi kanssa ja on uskomattoman ihana ja fiksu.)

Minä asun nyt Tampereella. Yksin. Niin se maailma sanoi ripsrops alle kahden viikon jälkeen ja potkin Pohjalaisen pellolle yhteisestä kodistamme, valheiden ja kiertelyiden mitta tuli täyteen, nyt olen pari tonnia velkaa vuokranantajalle ja elokuuksi pitäisi löytää halvempi asunto. Jepjep.

Kaikeksi onneksi minulla on maailman parhaat vanhemmat, ihana kissa ja loistavia ihmisiä ympärillä. Vaikka voisi luulla, että olisin yksin uudessa vieraassa kaupungissa, en olekaan. Rakas ystävä tukena ja uusia ihmisiä lupaamassa, etten jää yksin. Alan ihan tosissaan pitää tästä kaupungista.

Töitä ei vieläkään ole, joskin ensi viikolla pitäisi kai olla haastattelu työhön, josta jo kerran sain kuulla, ettei ole mahdollisuuksia(koska en voinut aloittaa huhtikuun alussa). Ja myöntää täytyy, että pääsykokeisiin lukeminen on jäänyt vähälle, etenkin viimeinen viikko mennyt niin pahasti stressatessa ja perjantaina asioiden räjähtäessä kaikki tuntui hyödyttömältä. Mutta nyt alkaa vajaan kahden viikon tehospurtti, minähän hemmetti soikoon näytän niille. En minä turhaan tähän kaupunkiin tullut, kaikelle on tarkoituksensa, ihan kaikelle.

Kahden päivän itkukoomailun ja mystisen sairastelun(kroppa päätti ilmeisesti poistaa vitutuksen pikku oksupoksuilla) lauleskelen itsekseni I will survivea ja single ladiessia ja siirtelen huonekaluja ja siivoan ja kasaan Pohjalaisen viimeisiä tavaroita yhteen paikkaan. Vaikka en tähän asuntoon jääkään yksin, seuraavat reilun kaksi kuukautta tämä on minulle koti, täällä pitää näyttää minulta, väliaikaisratkaisut olisivat musertavia. (Kissa tapittaa ihmeissään, mikä mammalle nyt tuli, kasaan lipastoja mattojen päälle ja työntelen niitä ympäriinsä :D )

Minä selviän. Minähän helvetti soikoon selviän. Vielä minä opin.