Olenhan huono blogaaja.
Äkkiä sitä tajuaa kirjoittavansa vain silloin, kun tahtoo valittaa.
Asiat ovat aika kivasti. Muutama viikko sitten elämääni ilmestyi Mies, joka vei jalat alta ja sydämen ja toi muassaan hirmuisen määrän hyvää oloa.
Ihminen, joka kuuntelee, jota on hyvä kuunnella. Ihminen, jonka kanssa puhuessa tuntee olevansa tasavertainen(vaikkakin joskus hivenen höperö, kuuluu kuvioon) ja rakastettu. Ihminen, joka tulee erinomaisesti toimeen kissani kanssa. (Todella, todella tärkeä asia.)
Ihminen, jolle siivosin viikon jälkeen hyllyn liinavaatekaapista.
Puolitoista viikkoa ja taideteollisen ennakkotehtävät julkaistaan. Kaksi tuntia ja minulla on työhaastattelu. Kolme päivää ja pääsen taas syliin. Kaksi viikkoa ja pääsen Tampereelle ihanan ystävän ihanaan uuteen kotiin.
Niin paljon odotettavaa.
(Viikko ja tapaan uuden psykologini.)
Olen uskomattoman malttamaton nuori nainen.
Nyt pyörin päälläni ja kuuntelen Zen Cafeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti